Palaan hetkeksi takaisin äitienpäivään, vaikka siitä onkin jo yli viikko aikaa. Mieheni ei ole kummoinen lahjojen ostaja, mutta äitienpäivänä kalliita ja kliseisiä lahjoja enemmän toivon aitoa yhdessäoloa ja lasten tekemiä juttuja. Tänä vuonna lapset saivat itse koristella edellisenä iltana tekemäni kakun. Lasten riemu ja ylpeys äänessä kun he innoissaan kertovat itse koristelleensa kakun on liikuttavan suloista. Menetin äitini ennen kuin itse tulin äidiksi, ja mitä niistä äitienpäivistä tyttärenä muistelen lämmöllä on juurikin ne yhdessäolon hetket, kun vielä aikuisenakin kaikki kokoonuimme ja yhdessä leivoimme, teimme ruokaa, juttelimme ja nauroimme toisillemme ja tyhmille jutuillemme. Äitini sairasti vakavaa syöpää viimeiset seitsemän elinvuottaan ja jollain tavalla uskon, että sen vuoksi varmasti jokainen perheessämme itsekseen mietti näinä erityisinä päivinä, että onko tämä viimeinen äitienpäivä. Tai joulu, tai synttärit jne. Ehkä juuri niiden omien muistojeni takia haluan, että lapseni saavat sellaisia muistoja juhlista, että tärkeintä ei ole materia vaan yhdessäolo ja perhe.
Tulin äidiksi aikalailla tasan kymmenen kuukautta siitä kun äitini menehtyi 25.11.2010. Seuraavana päivänä täytin 21-vuotta. Kieltämättä matka surevasta tyttärestä äidiksi ei ollut helppo, ja menettämisen pelko kulki mukana joka käänteessä. Silti nyt kun palaan ajassa taaksepäin ja ajattelen asioita, voin taas todeta että näin sen ehkä pitikin mennä. Ennen ajattelin, että oli epäreilua, ettei äitini koskaan saanut tietää raskaudestani, mutta nyt ajattelen että ehkä se onkin parempi. Ehkä äitini olisi tuntenut vielä enemmän oman elämänsä jäävän pahasti kesken. Niinhän se jäikin, itse olin sentään aikuinen, mutta pikkusiskoni oli vasta kahdeksan vuotias.
Äitiys on minulle isoin asia omassa elämässäni ja koen sen olevan suuri kunnia saada olla äiti <3 Olen todennut, että äitiyteen kuuluu niin ilo, suru, kaameat omantunnontuskat, syyllisyydenpuuskat kuin ylpeydestä tikahtuminenkin. Joinakin iltoina menen nukkumaan toivoen, että huomenna olisin kärsivällisempi ja ymmärtäväisempi äiti. Ruuhkavuodet tekevät tehtävänsä ja ajan löytyminen on joskus todella haastavaa. Koska tällä hetkellä työskentelen kotona, ovat omat lapseni päivittäin kotona. Ihan joka päivä. Siis joka päivä. Kun on joka päivä niin vahvasti äidin roolissa, kadottaa helposti itsensä eikä ihan aina muista laittaa itseään edes joskus etusijalle.
Eräs viisas sanoi minulle kerran, että kun on hyvinvoiva äiti, on hyvinvoivat lapset ja näin minäkin sen haluan ajatella. Ei ole itsekästä tarvita omaa aikaa ja pientä hengähdystaukoa äidin roolista, se on normaalia ja tervettä. Äitiyteen kuuluu myös armollisuus itseään kohtaan, teet parhaasi ja se riittää.
Äitienpäivän n'ice cream kulho oli tälläinen hempeän pinkkiä täynnä oleva herkku. Vadelma-lime nice cream, ihanan kirpsakka, mutta samalla pehmeän makea banaanin makeuden vuoksi. Namnam!
Tarkkaa reseptiä valitettavasti ei ole, mutta ainekset tähän ovat: jäisiä vadelmia, 1,5-2 jäistä banaania, limen mehua, vanillajauhetta ja mantelimaitoa. Lisämakeutta saa stevialla tai vaikka kookossokerilla.
Ihanaa kun tulee kesä ja kukkaset!
Ihanaa uutta viikkoa kaikille!
-Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti