Aamupalan Arvoinen

Tuli pienimuotoinen pettymys kun asia, jota olin jo kauan halunnut, toivonut ja suunnitellut elämääni sen mukaan meni autuaasti puskiin. Harmitti tietysti ihan pirusti, mutta totesin, että tässä on kaksi vaihtoehtoa; voin edetä normaalin kaavan mukaan, eli pettymyksen tultua jään siihen surkuttelemaan, pientä itsesääliä potemaan ja ajatukset ei mulle koskaan tapahdu mitään hyvää -  tyylillä. TAI sitten voin kääntää kelkkani ja todeta että nyt kävi näin ja uskoa että kun tämä ei onnistunut, niin jotain vielä parempaa on tulossa. 

Puhuin viime postauksessa positiivisia ajatuksista, ja tässäkin tilanteessa, jos en mitään muuta tästä ajattelutavasta hyödy niin ainakin on parempi mieli ja pettymys ei pääse niin ihon alle kuin aiemmin. Tervettä on myöntää, että ottaa pannuun, ja saa ottaa! Pettymys on aina pettymys, mutta siitä on helpompi päästä yli, kun jaksaa uskoa, että vielä jonain päivänä onni kohtaa minuakin. 

Helpottaa jollain tapaa omaa olemista, kun tietää että asiat tapahtuvat tarkoituksenmukaisesti ja meillä kaikilla on oma polkumme jota tallata. Kukaan ei voi tallata minun polkua, tai olla minun ajatuksissani kiinni. Negatiiviset ihmiset saattavat sanoa tästäkin asiasta, että se on sanahelinää, mutta minulle tämä on ihan totta. Jos avaat mielesi ja olet valmis vastaanottamaan kaiken mitä intuitio sinulle yrittää viestittää, voi olla, että monet haaveesi ja unelmat toteutuvat, tai ainakin tuntuvat helpommin toteutettavilta. Elämä ei aina ole helppoa, mutta sitä voi yrittää omilla ajatuksilla ja asioihin suhtautumisella helpottaa.

Ulkona paukkuu pakkanen ja aurinko paistaa, kuinka paljon tuo valo voikaan piristää mieltä! <3

Mahtavaa keskiviikkoa! -Laura